Uusi vuosi, uusi blogi

7.2.2011

Sain viime vuonna erityisluvan Bedrocan-lääkekannabikselle. Sairastan toissijaisesti etenevää (sekundaarisesti progressiivista) MS-tautia, ja lääkekannabis auttaa minua huomattavasti tämän ikävän sairauden kanssa selviämisessä.

Vuonna 2006 Helsingin Sanomat kirjoitti:

Toistaiseksi Aulis on ainoa suomalainen, jolla on oikeus käyttää kannabista lääkkeenä. Hän vammautui liikenne­onnettomuudessa vuonna 2002. Liikuntakyky ei mennyt, mutta selkärankaan ja niskaan jäivät ankarat krooniset kivut.

Lääkekannabiksen käyttäjiä on nyt vuonna 2011 Suomessa enemmän, noin kaksikymmentä, mikä on yhä erittäin pieni määrä. Pääosin kannabislääkemääräykset on kirjoitettu ja erityisluvat myönnetty MS-tautia sairastaville, kuten minulle. Vertailun vuoksi: MS-tautia sairastaa Suomessa noin 7000 ihmistä. Suurella osalla on sellainen etenevä tautimuoto, johon ei ole tarjolla kuin oireenmukaista lääkitystä.

Bedrocan

Bedrocan on Hollannissa valvotuissa olosuhteissa kasvatettua lääkekannabista, joka pohjautuu tunnettuun Jack Herer -lajikkeeseen. Bedrocan sisältää noin 19 % tetrahydrokannabinolia (THC) ja noin 0,8 % kannabidiolia (CBD).

Uusi blogi

Kirjoitin aikaisemmin ”lainsuojattomana” blogia hamppu.net-sivuston alla, vuodesta 2008 tämän vuoden alkuun. Lue koko tarina aiemmasta blogistani aikajärjestyksessä ensimmäisestä merkinnästä viimeiseen. Saatuani virallisen lääkekannabisreseptin alkoi mielessä kypsyä ajatus vähemmän ”leimaavan” osoitteen alle siirtymisestä.

Lopulta tuumasta toimeen ja tässä sitä nyt ollaan: uusi blogi valmiina uusille merkinnöille. Aiemman blogin tapaan Tutkimukset-sivulta löytyy kootusti listaa tieteellisistä tutkimuksista, jotka käsittelevät MS-tautia ja kannabista, kannabinoideja tai endo­kannabinoidi­järjestelmää. Tietoja-sivun alla on jotain lyhyesti minusta ja blogista.

Uuden blogin sisältö voi muotoutua hieman erilaiseksi kuin aiemmassa blogissa, kasvattaminen on kuitenkin jäänyt pois arjesta ja sitä täyttää enemmän mm. musiikkiharrastus ja kuntoilu. Mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tervetuloa seuraamaan.


Beethovenin Myrsky

8.2.2011

Vuonna 1802 Ludwig van Beethoven sävelsi 17. pianosonaattinsa, joka myöhemmin on saanut lisänimen ”Myrsky” William Shakespearen näytelmän mukaan. Harjoittelen myös itse parhaillaan tätä sonaattia, joten Beethovenilla voi olla levotonta haudassaan.

Pidän paljon András Schiffin tulkinnasta, hänellä on monen Beethovenin pianosonaatin kohdalla samanlaisia ajatuksia kuin minulla. YouTube-sivultani löytyi aiemmin soittolista sonaatista Schiffin soittamana, mutta videot oli poistettu tekijänoikeussyistä (muokkaus 31.7.2011).

Päivä pari sitten satuin kuuntelemaan edesmenneen venäläisen pianistin Emil Gilelsin tulkinnan Myrskystä, ensimmäinen ja toinen osa olivat hyvät, kuten Gilelsiltä voi odottaa, mutta kolmas allegretto-osa oli mielestäni aivan loistava. Gilels soitti sen lähes niin kuin se soi päässäni, niin kuin Beethoven on sen näihin nuotteihin kirjoittanut:

Myrsky, Allegretto, alku…jne.

Tässä Emil Gilelsin tulkitsemana kolmas osa allegretto:

Mikäli tämä sonaatti tai klassinen pianomusiikki yleensä kiinnostavat, András Schiffin luento (n. 41 min) Myrsky-sonaatista kannattaa myös kuunnella.


Treating yourself -lehti: vierailu Bedrocanin kasvatustiloihin

9.2.2011

Treating yourself -lehden 18. numero sisältää paljon muutakin juttua, mutta itseäni kiinnosti eniten Bedrocan-yritysvierailu. Näyttää olevan siistit tilat ja komeat kasvit, ja on myös hienoa, että uusia lajikkeita on kehitteillä. Kyseinen juttu alkaa sivulta 104. Fullscreen-linkistä tekstin saa luettavan kokoiseksi.

View this document on Scribd

Tee se tänään!

10.2.2011

AAMUN AJATUS

Jos et voi tehdä sitä tänään,
mikä saa sinut uskomaan,
että se onnistuu paremmin huomenna?

-Jusuf Tara

Sivulta Ajatusten Aamiainen no 2525


Mikä ihmeen CCSVI?

11.2.2011

MS-tautia sairastavilta on löydetty kroonista keskushermostolaskimoiden vajaatoimintaa eli CCSVI (Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency). Vajaatoiminnan vuoksi keskushermoston verenkierrossa on ongelmia, veri ei kierrä kunnolla ja esiintyy ”käytetyn veren” takaisinvirtausta.Jugularit

CCSVI tuli esille, kun italialainen verisuonikirurgi Paolo Zamboni löysi tällaisia laskimo-ongelmia tutkimistaan MS-potilaista. Asia tuli julkisuuteen vuonna 2009, jolloin itsekin kirjoitin CCSVI:stä ensimmäisen kerran aiempaan blogiini.

Ongelmia on löytynyt jugular-laskimoista ja azygos-laskimosta. Aivojen laskimoverenvirtaus kulkee pääosin kaulassa olevien jugular-laskimoiden kautta, joista ahtaumia löytyy. Näiden lisäksi ongelmia voi löytyä rintakehän alueella azygos-laskimosta, Azygosjoka on elimistön laskimoista siinä mielessä uniikki, että niitä on vain yksi kappale (ei paria toisella puolella; azygos tarkoittaa paritonta).

CCSVI-operaatiossa, jossa verenkierron ongelmia pyritään korjaamaan, jugular-laskimoiden ahtaumat hoidetaan tavallisesti pallolaajennuksella. Azygos-laskimo voi olla vaikeampi tapaus: mm. sydän ja aortta voivat painaa sitä, minkä vuoksi pallolaajennus ei välttämättä auta tai riitä. Tällöin mahdollisuutena on käyttää stenttiä eli metalliverkosta valmistettua putkea, joka asetetaan suonen sisään pitämään suonta auki ongelmakohdasta. CCSVI-operaatioita tehdään isolla rahalla ulkomailla, mm. Puolassa. Suomessa CCSVI-diagnosointia ja -operaatioita ei vielä tehdä.

Ei ole vielä täysin selvää, mikä CCSVI:n ja MS:n suhde on. Osa ajattelee, että MS-tauti syntyy CCSVI:n takia, joku toinen taasen on sitä mieltä, että CCSVI on erillinen ongelma, eikä vaikuta MS-taudin olemassaoloon mitenkään. Näiden laskimoiden vajaatoimintaa on löytynyt myös ”terveiltä” (MS-tautia sairastamattomilta), joten ainakaan pelkkä CCSVI ei vielä aiheuta MS-tautia.

Lisätietoja CCSVI:stä löytyy mm. Erkki Kuuren CCSVI-sivuilta.


Kello hiljaiseksi

12.2.2011

MS-taudista johtuen keskittyminen voi olla normaalia vaikeampaa, mikäli on ulkoisia häiriötekijöitä. Keittiön kellon sekuntiviisarin raksutus on jo pitkään ajoittain häirinnyt pianonsoiton harjoittelua. Tästä linkistä voi saada jotain kuvaa, miltä se minulle kuulosti.

Hiljaisempi kelloVälillä olen ottanut kellon seinältä ja vienyt toiseen huoneeseen oven taakse harjoittelun ajaksi, mikä on melko työlästä. Harkitsin jo digitaalisen kellon ostoa, mutta sitten keksin kokeilla, irtoaako sekuntiviisari kellosta helposti, ja sehän lähti irti suoraan nostamalla (kuten useissa kelloissa). Ja kello muuttui lähes äänettömäksi 🙂


Cooperin testi – ja jalat hajalle

13.2.2011

Vuodenvaihteen 2010-2011 tienoilla oli voittajaolo. Olin jatkanut koko vuoden edellisenä vuonna aloittamaani päivittäistä kävelyä, kävelymatkat olivat pidentyneet, kesällä asettamani tavoite ”2010 kävelykilometriä vuodelle 2010” meni rikki, ja lopulta paljon enemmänkin (katso video tuloksistani).

”Vuosi 2010 oli kävelyn vuosi, vuonna 2011 yritän juosta?” pohdiskelin mielessäni.

Sekä jalkojen jaksamisen että hapenottokyvyn harjoittamiseen löytyi paras apu intervalliharjoittelusta, jossa juostaan ja kävellään vuorotellen. Kävelylenkeilläni aloin siis juosta lyhyitä pätkiä, joita pikkuhiljaa lisäsin ja pidensin.

Tulokset kasvavat aina alussa nopeasti ja ”nälkä” oli kova. Pohjakunto oli runsaan kävelyn johdosta hyvä, ja parin viikon lähes jokapäiväisen harjoittelun jälkeen juoksuintervallit olivat jo satoja metrejä ja myös keuhkot kestivät juoksemista. Jalat olivat kovin kipeät, mutta kipuja on ollut kävelyidenkin aikana, enkä osannut huolestua. Ja sitten eräänä aamuna juoksin ensimmäisen juoksulenkkini moneen vuoteen, 2 kilometriä. Se tuntui todella hienolta. Juoksun jälkeen jalat kipeytyivät edelleen, mutta ”kipu on vain heikkoutta, joka poistuu kehosta”…

”Päivä ilman juoksua, eiköhän se siitä.”

Välipäivä siis, ja taas lenkille. Tällä kertaa ajanotto mukaan: juoksin 2,2 kilometriä aikaan 13 minuuttia 30 sekuntia. Samalla juoksulla sain myös Cooperin testin tuloksen. Karttapalvelulla mittasin matkaksi 1950 metriä ja toisaalta kokonaisajasta ja -matkasta laskemalla 12 minuutin matkaksi saadaan 1955 metriä. Näiden kahden arvion pohjalta uskallan myöntää itselleni Cooperin testin tuloksen 1900 metriä. Tämä on minun ikäiselleni miehelle keskitason tulos, mihin olen erittäin tyytyväinen.

Cooper-tulostaulukko

Vaan siihen loppuikin juokseminen vähäksi aikaa – jalat kipeytyivät muutamassa päivässä lähes kävelykelvottomiksi. Vasempaan jalkaani saattoi tulla jonkinlaista rasitusmurtumaa, ensimmäisellä 2 kilometrin juoksukerralla meinasin liukastua ja täräytin tämän vuoksi jalkani melko kovaa maahan. Nilkkojen ja polvien pienet tukilihakset kipeytyivät myös pahasti ja ehkä tulehtuivatkin hieman. Nivelet, joiden puolesta pelkäsin aluksi myös, taisivat kestää parhaiten.

Nyt on noin kuukausi mennyt Cooperistani ja pystyn kävelemään jälleen kuten ennen. Keskiviikkona aloitin uudestaan intervalliharjoittelun. Tällä kertaa pitää malttaa olla ahnehtimatta, lähden 200 metrin intervalleista liikkeelle, kiinnitän enemmän huomiota hyvään juoksutekniikkaan, lisään matkaa vain, jos jalkojen kipeytyminen ei lisäänny, ja pidän välipäiviä juoksussa, jolloin voi kuulostella jalkojen kipuja paremmin.

Onnistuu juokseminen jatkossa miten onnistuu, joka tapauksessa olen jo juossut yli 40-vuotiaana keskitason tuloksen 1900 metriä Cooperin testissä. Sairastan kuitenkin MS-tautia, ja vain muutama vuosi sitten en edes kävellyt samaa matkaa yhteen menoon, missään ajassa.