Kuten aiemmin kirjoitin, masennus on vaivannut, ja MS:n kanssa se ei usein ole sitä ”ota niskasta kiinni ja kyllä se siitä”. Ihan tutkitusti. Olen suoraan sanotusti vittu tehnyt kaiken ja vähän enemmänkin. Lisäksi koko kesä meni mäkeen SNRI-lääkekokeiluissa, nyt tällä viikolla alkoi DNRI. Mutta pääpointti tässä lyhyessä postauksessani on, että en enää jaksa. Tämä viimeinenkin sillanpäänasema hiljentyy toistaiseksi, kunnes en enää joka päivä halua kuolla. Jos selviän hengissä, nähdään.
MS-potilas
Kannabiksen lääkekäyttäjä
RSS - Artikkelit
MS-potilas 
Voimia!!
Olen aivan sattumalta seurannut blogiasi/blogejasi jo vuoden tai kaksi, ihan vain mielenkiinnosta asiaa kohtaan, arvaamatta kuinka henkilökohtaiseksi asia osoittautuu myös itselleni.
Sain MS-diagnoosin kuukausi sitten. Sen jälkeen olen saanut kirjoituksistasi toivon, että tautia kenties vielä joskus pystytään hoitamaan paremmin kuin nykyään. Kaikkiaan blogisi on positiivinen ja kiinnostava.
Olen pahoillani, että tilanteesi on nyt kehno. Toivon totisesti parempia aikoja.
Hei,
Toivon todella, että olotilasi hellittää ja mielialat nousevat parempaan suuntaan. Taistelet mielestäni mahtavalla tavalla tämän p-taudin kanssa, en voi kuin ihailla.
Hengähdä tovi ja sitten jatketaan? Vaimollani oli masennusta yli vuosi sitten ja ymmärsimme että liittyi tähän p-tautiin. Usko tai älä, se hellitti (ja moni muukin asia) vasta kaulalaskimon ahtauman pallolaajennuksen myötä. Sitä ennen tehtiin suurinpiirtein kaikki.. ja pallolaajennuksen jälkeenkin valinta on edelleen ”terveet elämäntavat”
Olet hieno mies, sinunlaisia tarvitaan,
terv. Erekki
Hieno blogi, hieno mies ja rajusti voimia tuleville päiville!
Sinnittele sen DNRI:n kanssa ainakin pari viikkoa, vaikutuksethan ei tule heti. Teen samoin, kun ollaan siinä mielessä samassa veneessä.
Tiedät, mistä löytää vertaistukea. Me ei kadota minnekään.
Koita jaksaa!
Välillä vituttaa ankarasti ja on vaikea löytää syytä jatkaa jatkuvien kipujen, ahdistuksen, masennuksen ym. paskan takia. Tiedän tunteen, toivon että jaksat taistella loppuun asti, sillä välillä tästä elämästä löytyy nautittaviakin juttuja, jotka auttavat jaksamaan. Harvassa ne on kyllä välillä ja tuleva talvi pelottaa jo valmiiksi…
Helvetisti tsemppiä.
-Ville
Jonkinlaista valoa näkyvissä, ja siis hengissä ollaan. Palailen enemmän nettijuttujen ja blogin pariin, jos ja kun vähän saan kerättyä jaksamista. Kiitos lähimmäisille kaikesta avusta, ja suuri kiitos blogin lukijoille ja kommentoijille kannustuksesta. Jaksamista myös kaikille teille.
Kiitos aivan loistavasta blogista, joka on jo jonkin aikaa ollut avuksi & innoitukseksi – on sitä varmaan jatkossakin.
Voin vain nostaa hattua ja toivoa, että ”mustan koiran” ote hellittää ja että sitä valon p-kelettä riittää jatkossakin!